Isälinjat

Nykypäivän suomenhevoset polveutuvat neljästä eri isälinjasta. Monet isälinjat ovat aikojen saatossa kadonneet, mutta toiset elävät tammojen takana edelleen. Aidot työhevossuvut katosivat työhevosten käytön loputtua sodan jälkeen ja jäljelle jäivät vain ne suvut, jotka periyttivät ravilahjoja. Vahviten isälinjoista elää Jaakko I:n luoma, nykyään Murron linjana tunnettu isälinja. Neljästä valtaoriista peräti kolme polveutuu Murron isälinjalta; Suikku, Hilu ja Vokker. Uljaanpojan aloittama isälinja elää edelleen kahta kautta: valtaoriksi laskettavan Vieterin sekä vähäisemmin Luonnoksen kautta. Lohdutuksen isälinja, entinen Einonlinja, elää erityisesti Ero-Lohkon poikien ja pojanpoikien kautta. Kirppulainen linja nostaa suosiotaan ratsujen takana.

KIRPPU Tt 710

Kirppu syntyi 1879. Sen isä tunnettiin Löfgrenin Poikuna ja emä oli Granlundin tamma, joka mainitaan olleen 148 cm hiirakko ja vireä luonteinen. Kirppu oli  Rovaniemeläisen Pöykkölän tilan kasvatti.

Kirppu oli 152 cm korkea punarautias ja varsinkin nuoruudessaan oli kuulu tulisuudestaan. Nuorena orina se oli tunnettu ryöstäjänä. Iän myötä Kirppu rauhoittui vähäsen ja se osallistui ravikisoihin. Ludwig Fabritius kiinnostui poikkeuksellisen komeasta Kirpusta ja osti sen itselleen. Kirppu olikin ryhdikäs ja askel sillä oli hieno. Kirppu viettikin loppuelämänsä sitten Fabritiuksen omistuksessa. Kirppu juoksi ennätyksekseen 1.44,1, joka siihen aikaan oli erittäin hyvä.

Kirpun raviura päättyi ikävästi, kun  astutettava tamma potkaisi sitä etujalkoihin 1895. Kirppu jatkoi kuitenkin siitosorina ja eli peräti 27-vuotiaaksi, kunnes se lopetettiin huonojen hampaiden takia, siis vuonna 1906.

Kirpusta jäi 175 jälkeläistä, joukossa mm. Alarik 134. Nykypäivään jatkuvan isälinjan jatkajaksi tuli kuitenkin ori Hilpuri 73.

ULJAANPOIKA 1649

Uljaanpoika oli suvultaan mielenkiintoinen, se polveutui emälinjaltaan vanhoista suomalaisista maatiaishevosista ja ne oli sekoitettu osin lämminverisiin hevosiin. Uljaanpojan juuret menivät vahvasti tunnettuun Halin-Sarkkilan hevossukuun.

Uljaanpoika syntyi 1914 Valkjärvellä. Isänä Uljaanpojalla oli Käkisalmen ruununori Uljas 376, jota Uljaanpoika muistutti. Uljaan isä oli ruunamaiseksi haukuttu ori Lurjus 12 ja emä oli puolestaan tuliseksi tiedetty tamma Roikka Tt 937, jolla epäiltiin olevan lämminveristä sukutaustaa. Uljaanpojan emä Isku 761-EK oli kuuluisan Voiman Tt 1905 pojantytär. Uljaanpojan emälinjan oli tiedetty polveutuvan suomalaisista maatiaishevosista.

Uljaanpoika oli ulkomuodoltaan korkeajalkainen, kevyt ja kapea mutta hyviä puolia oli tiiviys ja ryhdikkyys. Uljaanpojan jälkeläiset olivat haluttuja hevosia palvelevuutensa ja vireytensä takia. Väriltään Uljaanpoika oli punarautias ja kooltaan 152 cm. Uljaanpoika  kilpaili aikanaan paljon ravikilpailuissa ja olikin ennätyksellään 1.34,5 aikansa nopeimpia hevosia. Se saikin epävirallisen nimikkeen ”Karjalan ravikuningas”.

Uljaanpoika astui paljon tammoja, mutta sen tiineyttämiskyky oli heikonlainen. Jälkeläiset perivät usein isänsä hyvän luonteen,  lyhyen rungonpituuden ja keveyden ja moni niistä merkittiin yh-kantakirjaan.

EINO 680 – LOHDUTUS yh 232

Einon aloittama isälinja tunnetaan nykyään Lohdutuksen isälinjana.

Eino 680 on suvun kantaisä, sen juuret menivät Riistaveden hevosena tunnettuun ruunikkoon hevoskantaan, joka oli hyvin omanlaisensa kanta. Einon isä oli sukusiitetty ja pieneksi jäänyt (146 cm), mutta paljon siitoksessa käytetty Eino Tt 700, joka tunnettiin ”Kanasen Einona” ja se oli syntynyt tiettävästi 1878 ja väriltään sukunsa mukaisesti ruunikko. Einon Tt 700 isä oli yhteislaitumilla astunut ruunikko ori Väkpäinen, joka oli saanut nimensä siitä, että se oli ajossa ”hullun kuuma”.

Eino 680 (Tt 1906) syntyi 1888. Rakenteeltaan Eino oli ryhdikäs ja vankka, säältään 152 cm ja jalat olivat pihdissä. Luonne sillä oli palveleva. Raviennätyksekseen Eino juoksi 1.47,4 ja se toimi valtion ruununorina kaksi kertaa. Se kantakirjattiin vanhana orina v. 1910. Eino astui myös omia tyttäriään, sillä sen varsat olivat suosittuja hevosia. Eino kuoli 1913 sydänkohtaukseen.

Lohdutus yh 232

Einon isälinja tunnetaan nykyään Lohdutuksen linjana. Eino 680 olikin Lohdutuksen kuudes isä.

Lohdutus syntyi 1929 Harjavallassa, emänään Karjalasta tuotu tamma Hultu 757-III ja isä oli Sisu yh 72. Hultun isä oli vihaisena tunnettu Alarikin-Kaima 1084,  kirppulaisen Alarikin 134 poika. Lohdutus oli kiltti luonteeltaan, vaikka sen suvussa molemmin puolin esiintyi vihaisena pidettyjä hevosia.

Lohdutuksen jalassa oli vamma, joka oli tullut emän astuessa varsansa päälle. Lohdutus oli lahjakas ravuri, ennätyksekseen se juoksi 1.28,3 ja kruunattiin kaksi kertaa ravikuninkaaksi, 1938 ja 1939. Lohdutus siirtyi kokonaan siitoskäyttöön raviuransa jälkeen. Lohdutuksen jälkeläisistä moni kantakirjattiin yleishevosiksi. Lohdutus kuoli 1955 ja se eli koko elämänsä yhdellä omistajalla.

JAAKKO I Tt 118 – MURTO 2306

Vanhaa Jaakko-linjaa kutsutaan nykyään Murron linjaksi. Tämä isälinja on vaikuttanut nykypäivän suomenhevoseen kaikkein eniten: tämän päivän suomenhevosista jokainen polveuttuu jotain kautta Murrosta ja tämän isälinja onkin kaikkein elinvoimaisin, valtaoreista kolme polveutuu Murron  linjalta.

Jaakko I syntyi 1864. Sen emä oli tullut Keuruulle kantavana, eikä sen kantaman varsan isäorista ollut tietoa. Väriltään Jaakko oli tummanrautias ja kooltaan aikuisena 147 cm. Ruununorina se vaikutti vuosina 1873-75. Jaakkolaiset olivat usein hyviä, toimivia työhevosia, joilla ravilahjojakin esiintyi. Jaakko itse menestyi myös näyttelyissä.

Jaakko oli kaunispäinen, vaikka silmien kerrottiin olevan syvällä päässä. Se oli hyväjalkainen ja kaula oli kaareva, sen pitkä selkä painui vanhemmiten. Jaakon liikkeet olivat puhtaat ja se liikkui kevyesti.

Murto 2306 

Murto oli ensimmäinen tähtirajan alittanut hevonen.

Murron kilpaura loppui vuonna 1929 ja sen jälkeen se keskittyi siitokseen. Periyttäjänä se oli ylivertainen. Tärkeimpiä sen poikia olivat Eri-Aaroni ja Murti. Murto kuoli 1936.